Mitä hiljaisuus on opettanut minulle?

Aika ajoin minulla tulee tarve vetäytyä hiljaisuuteen ja kääntyä sisäänpäin, olemisen tilaan.  Sillä tavoin saan jotenkin terävöitettyä korviani, että kuulisin mitä oikeastaan haluan ja minne elämässä suunnata. Se puhdistaa, avaa ja selkeyttää.

Aloin opettelemaan olemista noin kuusi vuotta sitten. Alkuun se oli pakon sanelemaa, kun huomasin, että ne toimet ja touhut millä olin päiväni täyttänyt, eivät oikein kiinnostanetkaan, jos olin oikeasti rehellinen itselleni. Kaikkea oli ollut liikaa tarpeeksi kauan. Aiemmassa blogi-tekstissä kerroinkin kuinka alkuun oli vaikea pysähtyä, olla paikoillaan ja kuunnella kuinka mielen kela vaan pyöri automaatiolla ”tee sitä, tätä ja tuota”. On ollut ihana huomata, että nykyään, kun vetovoima tekemiseen loppuu, uskallan antautua olemiselle. Lepäilen, teen kotihommia hitaasti, istun ja ihmettelen tuvan kellon tasaista käyntiä. Ulkoilen, kuuntelen tuulen huminaa kuusten latvassa. Nykyään minulla on turvallinen olo siitä, että lepo ja oleminen on täysin sallittua. Voin antautua sille ja elämälle. Voin luovuttaa käsissä pitämäni langat hetkeksi.

Hiljaisuus on opettanut minulle kehostani, ajatuksistani ja tunteistani. Hiljaisuudessa kuulen paremmin, mitä minulle kuuluu,  miten kehoni ja mieleni voi. Hiljaisuudessa voin nähdä ja kuulla fyysisiä kehon kipuja ja kireyksiä, ja antaa keholle kaipaamansa huomiota. Olemisen kautta kuulen ajatuksenjuoksujani, vaikka toisinaan mielellään en niitä kuuliskaan, kun ne ei aina ole niin kannustavia ja positiivisia. Hiljaisuudessa on tilaa sille tulla näkyviin, mikä helposti jäis piiloon ja syrjään. Se voi olla vaikkapa vihan, surun tai pelon tunne. Hiljaisuudessa vahvistan suhdetta aitoon itseeni.

Hiljaisuus on opettanut minulle myös toimeen tarttumista:  hiljaisuuden ja olemisen jälkeen on aika laittaa tuulemaan ja myllyt pyörimään. Aikani tankattua olemista ja hiljaisuutta, saapuu tylsyys. Tylsyydessä kuulemma luovuus kukkii. Sinänsä hyvä juttu siis. Meinasin kuitenkin näivettyä tylsyyteen; miten elämä voikaan olla näin tylsää! Tarkastelin tylsyyden tunnettakin aikani. Joskus se suli pois ja joskus se oli niin sietämätöntä, että alko turhauttamaan todella paljon. Sitä ärsytystä ja turhautumista on tarvittu, jotta olen alkanut ottamaan taas askelia eteenpäin. Mihin haluan askeleeni suunnata? Mikä minua kutsuu? Tylsyyteen jumittuminen on myös kertonut siitä, että en ole uskaltanut mennä sinne minne olisin halunnut. On pelottanut liikaa. Nyt olen alkanut saada jutun juonesta kiinni. Melkeempä järkijään haluankin mennä ja askeltaa pelkoja kohti. Siellä on jotain, joka kutsuu ja kiehtoo.

Millaisissa hetkissä sinä kohtaat itseäsi? Kehoasi, ajatuksiasi ja tunteitasi? Kuuletko mitä ne kertoo?

Halutessasi voit kohdata itseäsi ”Hetki Sinulle ja kehollesi” -äänitteen avulla. Tämän ohjaamani rentoutusäänitteen myötä vahvistat suhdetta omaan kehoosi ja samalla itseesi. Tämä hiljentyminen kehittää myös taitoasi kuulla oman kehosi tilaa.

Mikäli kuitenkin kaipaat syvempää kohtaamista itsesi kanssa kehon kautta, minä mielelläni kuljen kanssasi lyhyemmän tai pidemmän matkan. Toisinaan voi olla vaikeaa ottaa vastaan sitä, mitä itsestä nousee pintaan; on se sitten fyysisen kehon kipuilua ja oireilua, ikäviä ajatuskehiä tai tunteen kanssa kippurointia. Voit laittaa viestiä, niin mietitään yhdessä, mikä menetelmistäni tukisi sinua tilanteessasi parhaiten.

Olet lämpimästi tervetullut hoitoihini sellaisena kuin olet!

Lämmöllä, Aila

Nettiajanvaraus