BLOGI

 

7.11.2023

Elämä saa olla oikeesti mukavaa!

Usein oon kuullut sanottavan, että epämukavuusalueelle kannattaa mennä, se kasvattaa ja kehittää. Joo, totta on, mutta minusta ensin on syytä tarkistaa tunnistaako oman mukavuusalueensa.Olen  herännyt vasta viime vuosina siihen, että mun elämä on ollut monesti varsin epämukavaa ja juuri siksi kuormittavaa. Minun on pitänyt opetella menemään mukavuusalueelle ja opetella tuntemaan, mitkä asiat minusta tuntuu hyvältä ja mitkä eivät. Olen vasta viime vuosina oppinut, että elämän kuuluu tuntua myös oikeasti hyvältä ja ihanalta. No tottakai, olen tuntenut sellaista myös nuorempana, mutta enimmäkseen olen puskenut itseäni ja luontaista olemustani vastaan ja yrittänyt olla reippaampi kuin oikeasti olenkaan. Ujo ja reipas, varsin toimiva yhtälö? Hmmmm. 

Nuorena olin ujo. Elämä opetti olemaan reipas. Kasvatin reippaan ulkokuoren. Lähdin yo-kirjoitusten jälkeen opiskelemaan terveydenhoitajaksi hetken eri ammattivaihtoehtoja mietittyäni. Terveydenhoitaja-opintojen pohjalla oli halu auttaa ja kuunnella ihmisiä, erityisesti lapsia ja nuoria. Mutta oikeasti olisin halunnut väistää niin monia tilanteita, koska koin itseni epävarmaksi. Olisin niin monesti halunnut jättää opinnot kesken nuoruuden kipuilujen vuoksi, olisin halunnut erakoksi. Toisaalta opiskeleminen oli mulle helppoa, harjoittelut ei niinkään sosiaalisen ympäristön takia. Valmistumisen jälkeen pakotin itseni heti astumaan työelämään, koska muuten en varmaan olisi sitä koskaan tehnyt, niin silloin ajattelin. Suoriuduin työstäni aivan hyvin. Olin reipas! Kerroin usein ihmisille tarinaa siitä, että jos en olisi opiskellut terveydenhoitajaksi, olisin erakko. 

Vasta viime vuosina omien kehollisuus ja kehomieli-opintojen ja saamani avun ja tuen kautta olen havahtunut siihen, miten paljon olen elänytkin epämukavuusalueella. Ehkä liikaakin. Mennyt sosiaalisiin tilanteisiin reippaasti ja hoitanut työni reippaasti, näkemättä tarvetta olla epävarma, ujo ja vetäytyvä. Näkemättä tarvetta kuulla oikeasti herkkää mieltä ja kehoa.

Miten silloin siedinkään sitä niin paljon? Nuoren keho ilmeisesti kestää kaikenlaista. Toki urheilu-harrastus auttoi saamaan hyviä fiiliksiä, tuki itsetuntoani ja auttoi kehoani jaksamaan. Monipuolinen liikkuminen auttoikin pitkälle, kunnes kroppa ei enää jaksanutkaan liikkua samaan tahtiin. Se oli ollut liian kauan epämukavuusalueella. 

Etenkin TRE-ohjaajaopinnot valaisivat ajatus- ja kokemusmaailmaani siitä, että hermostoni oli ollut lähes jatkuvassa hälytystilassa. Eihän mieli ja keho voi kestää sellaista pitemmän päälle. 

Epämukavuusalueella eläminen näkyi minussa etenkin kehon kireyksinä. Venyttelin säännöllisesti liikuntaa paljon harrastavana, mutta lepäsin liian vähän otettuna huomioon se, että liikkumisen päälle tuli kehoni jännittymiset ja hermoston virittymiset työssä ja sosiaalisissa tilanteissa. Ihminen kestää aikansa sisulla ja reippaudella, mutta pitemmän päälle saa huomata, että kehoa on syytä kunnioittaa. Keho ei valehtele. Se kätkee kaiken itseensä, mille ei ole ollut tilaa siinä hetkessä tulla esiin. Käsittelemättömät asiat ja stressit kätkeytyy kehoomme ja lihaksiimme kipuina, kireyksinä ja jännityksinä. Tälläinen jännittyneisyys kehossa pitää itsestään jo koholla hermoston virittyneisyyttä. Se viestittää autonomiselle hermostolle, että on hätätila. Mitä hermoston virittyneisyys taas saa aikaan terveydellemme, on se oma lukunsa.

Epämukavuusalueella eläminen näkyi minussa myös ahdistuneisuutena, huolestuneisuutena ja stressinä. Ajatukset ”mitä jos minä epäonnistun”, ”meneekö kaikki hyvin”, ”onkohan jollakin jotain sanottavaa minun tekemisistäni”  olivat hyvin tuttuja. Epämukavuusalueella eläminen sai minut nukkumaan myös huonosti. 

Mutta epämukavuusaluetta on kiittäminen siitä, että olen nyt tässä. Ymmärrän syvästi rentoutumisen tärkeyden keholle, mielelle ja hermostolle. Useamman vuoden hiljaiseloa viettäneenä ja itseeni syvemmin tutustuneena, voin nyt sanoa, että epämukavuusalueelle meneminen todellakin kannattaa ja palkitsee, kunhan huolehdimme palautumisestamme ja siitä, että ympärillämme on asioita, jotka saavat olomme tuntumaan erittäinkin mukavaksi.

Joten ystävä hyvä, suothan itsellesi myös levon ja nautinnon hetkiä jokapäivä!

Sydämellä, Aila

PS. Mikäli sinusta tuntuu, että tarvisit tukea rentoutumiseen, hermoston rauhoittamiseen sekä kehon ja mielen jännittyneisyyden ja kireyksien vähentämiseen, voit olla yhteydessä minuun. Katsotaan yhdessä, mikä palveluistani olisi sulle sopivin!