Aito ilo ei ole minulle tarkoitettua!

9.1.2024

Joitakin vuosia taaksepäin, tuo oli minun ajatus. Minun ei ole tarkoitettu tuntevan aitoa iloa. Toisille se näyttää olevan helppoa. Mä voin teeskennellä kyllä että olisin iloinen... Tunnenkohan koskaan aitoa, minun sisältäpäin tulevaa iloa? Ehkä minussa on joku vika, kun en ole iloinen... Nämä ajatukset olivat niiltä ajoilta, kun sain katsoa mun masentuneisuutta silmiin ja mun oli aika oikeasti tuntea elämän harmaampia sävyjä.

Tunnetko sinä aitoa iloa? Jos tuntuu, että ilo on vähässä, myötätuntoa ja lämpöä täältä kaikkeen mitä koet tällä hetkellä ja mitä käytkään sun elämässä läpi.

Mun kokemus ilosta on se, että ilo tulee, kun sille on tilaa. Ja minun tarvi tehdä sille tilaa. Ilon edessä voi olla monenlaisia asioita, jokaisella omanlaisiaan. Minulla ilon edessä on ollut suorittaminen, muiden miellyttäminen, yli omien voimavarojen eläminen sosiaalisissa suhteissa ja omassa arjessa, kyvyttömyys sanoa ei ja tunnistaa omia rajojaan, kasa pelkoja sekä tunteita, jotka on pakattu pakettiin ”nämä eivät kuulu minuun”  ja tästä paketista löytyi mm. vihaa, ärsytystä ja surua. 

Muistan tehneeni jossakin vaiheessa toipumistani listaa ”mitkä asiat minua kiinnostaa?” Tuntui, etten osaa siihen kirjoittaa mitään niin sanotusti hyväksyttävää. Kiinnosti olla, ja istua tai maata sohvalla. Olla tekemättä mitään. Ja… Siinäpä se. Jossakin vaiheessa huomasin sen tekevän mulle hyvää, niimpä uskalsin luvata itselleni, että kolme päivää voin hyvällä omalla tunnolla maata sohvalla tekemättä mitään, ja sitten patistan itteni toimintaan. Pelotti myös se, että jos sohvalle ikuisesti jään.

Niin, minä luulin, että aito ilo ei oltu mulle tarkoitettua. Mutta väärässä olin! Se tupsahti jokapäiväiseen arkeeni siltikin. Yksi iloni lähde on aitous ja rehellisyys itseään kohtaan ja yhteydessä toisiin ihmisiin. Se, että uskallan tulla näkyviin omana itsenäni, pelkojen, epävarmuuksien, ärtymyksien ja kaikkien muitten tunteidenkin kanssa. Ei mikään simsalabim -juttu oppia tuntemaan itseään ja hyväksyä itsensä sekä tulla näkyviin sinä persoonana, joka oli peittynyt monenlaisten roolien taakse. Mutta kannatti panostaa itseeni! Ah, ilo ja keveys on ihana tunne!

Tänään avasin ulko-oven aamupäivän töiden jälkeen tarkoituksena käydä haukkaamassa happea valoisaan aikaan. Tunsin iloa siitä, että hirmupakkaset olivat poissa ja tarkenin laittamaan talvipaljasjalkakengät jalkaan, ja lähtemään ulos kevyemmällä vaatetuksella. Tunsin kevään kutkutusta. Lämpömittari näytti lähelle nollaa. Aurinko paisteli vastarannan taloihin. Piti ihan juoksennella jäällä kelkan jälkeä pitkin katsomaan näkyykö aurinko, ja näkyihän se, kun hyppeli järven toiseen päähän. 

Mulle on ilo myös pysähtyä työssäni asiakkaan asioiden äärelle. Koen olevani tällöin elämässä oleellisimpien ja tärkeimpien asioiden äärellä. Mitä kaikkea kehosta ja mielestä voikaan vapautua, kun niiden äärelle pysähtyy ja antaa hyväksyvää tilaa sille kaikelle! Minulla on kiitollinen olo, että saan tehdä työtäni. 

Mikäli Sinua painaa elämän lastit ja ilo on vähissä, toivotan Sinut koko sydämellä tervetulleeksi minun hoitoihin pysähtymään itsesi äärelle ja antamaan tilaa ilon tunteelle! Kaikki voi tapahtua kevyesti, ilman syviä analysointeja, ihan vaan sillä, että pysähdyt säännöllisesti hetkeksi rentoutumaan, puhdistumaan kehollisesti ja ottamaan vastaan hoitavaa läsnäoloa. BodyMind -hoitoja annan myös videoyhteyden kautta.

Lämmöllä, Aila.

Tästä ajanvaraukseen.