Ärsytys on arvokasta ja tärkeää!

2.1.2024

Olen useamman kerran jo ajatellut kirjoittavani ärsytyksestä  ja vihan tunteesta. Ja nyt sitten kirjoitan, kiitos Suuren Opettajani, 5kk-ikäisen suomenpystykorvan Pihkan. Aika ajoin tämä nappisilmä on ollut minulla hoidossa ja useamman kerran olen saanut nähdä ärsyyntymistä itsestässäni.

Saatko sinä tuntea olevasi ärsyyntynyt tai vihainen? Reipas viisi vuotta taaksepäin minussa ei ollut vihan tunteita. Olin ystävällinen, auttavainen ja kiltti. Ymmärsin erilaisia juonenkäänteitä elämässä ja ihmisissä, ja sopeuduin moniin tilanteisiin. Nyt, kun katselen taaksepäin, niin ei se ehkä niin ollutkaan. Pinnan alla kuhisi, mutta sillä ei ollut silloin tilaa tulla näkyviin ja esiin. Kehoni oli jännittynyt ja kireä. Tunsin kyllä stressaantuneisuuden ja yleisen kireyden tunnetta kehossani. 

Kului vuosia ja nyt ollaan tässä. Kiukkusena kuin ampiainen ja kärsimättömänä hermoheikkona. Välillä sitä on edelleen hankala hyväksyä, ja huomaan että venytän lankaa edelleenkin. ”Kyllä tämä mulle sopii” tai ”No ei se nyt haittaa, jos toimin näin (ylitän rajani)”. Ja sitten alkaa poksua ja paukkua, pata kiehuu ja räiskyy. Kiitos ärsytys! Opetat paljon!

Ja mitä tähän Pihkaan, älykkääseen pentukoiraan tulee, niin sehän elää tyytyväistä koiran elämäänsä tietämättä sen enempää mistä nyt hoitotätiä kirraakaan. Paitsi luulenpa, että kireyden ilmapiiri minussa lietsoo tämän koirulaisen ”tottelemattomuutta” hieman lisää. 

Ärsytys ja viha on tärkeää! On mahtava sanoa nykyään noin, koska se on täysin totta ainakin minun ihmisenä olemisen kokemuksessa. Ärsytys ja viha kertoo muun muassa siitä, missä menee kenenkin raja. Silloin, kun ihminen venyttää ja vanuttaa henkistä ja fyysistä rajaansa, on luonnollista tuntea ärsytystä ja vihaa. Ne tunteet suojaavat persoonaa ja ihmisyksilöä. Jokaisella on oltava tila elää täällä omana ainutlaatuisena persoonana. En tarkoita ärsytyksen ja vihan tunteen tärkeydellä ja arvostettavuudella sitä, että meidän tulisi haukkua ja solvata toisiamme, tai puhua epäkunnioittavasti toisiamme kohtaan, tai käyttää henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Tarkoitan tunteen tunnistamista, tuntemista ja tunteen takana olevien asioiden tunnistamista ja ilmaisemista niin rakentavasti kuin kykenee.

Voin sanoa omasta kokemuksesta, että eipä ole ollut helppoa sallia vihan tunnetta itsessä. Kyllä mieli on vastustellut usein, yrittänyt pistää kampoihin ja puskea tunnetta viimeiseen nurkkaan. Tämä on saanut kehoa kiristymään, niskat ja pään kipuilemaan, leuat jumiin ja hampaat särkemään. Pikkuhiljaa, ajan kanssa olen pystynyt sallimaan pikku tujaus kerrallaan vihaa tulla esiin ja purkautumaan. Muistan kyllä, kuinka TRE-ohjaaja -opinnoissa uhmaikäisen tytön kiukku sai purkautua liikkeen muodossa. Sen jälkeen vihaa on riittänyt välillä ihan liiankin kanssa. Olen ihmetellyt monet kerrat, että miten tätä vihaa nyt oikein voi riittääkkään minussa. Miten sen kanssa nyt ollaan ja eletään? On täristy, naputeltu akupisteitä, puhuttu mielenterveyden ammattilaisen kanssa, hakattu halkoja, urheiltu, tupistu, murahdeltu ja huudettu, hengitelty rauhallisesti, kävelty luonnossa, vahvistettu yhteyttä kehoon ja maahan... Ja silti välillä on kyllä tehny tiukkaa! Mutta se on myös opettanut paljon! 

Vihan tunne on opettanut minua tunnistamaan omia rajoja ja asettamaan niitä. Se on opettanut paljon myös itsesäätelystä; miten säädellä voimakkaita tunteita ja rauhoittaa hermostoa, jotta tunteen voimakkuus ei vie toimintakykyä elämässä. Miten sihauttaa painepulloa pikkuisen kerrallaan, jotta tunne pääsee hiljalleen purkautumaan kehosta, mutta samaan aikaan ei koko laiva uppoa tyrskyävään mereen.

Joten seuraavan kerran, kun sinä tunnistat ärsytyksen tai vihan tunnetta itsessäsi, voit kertoa itsellesi, että tämä on tärkeää! Joku tärkeä osa sinusta haluaa tulla esiin ja näkyviin, joku tärkeä osa sinun persoonaa haluaa saada tilaa elää. Millä tavalla kehosi haluaa purkaakaan vihaa ulos? Voit hakeutua rauhalliseen paikkaan ja antaa kehon purkaa vaikka edes pikkuisen vihaa ulos liikkeen ja äänen muodossa. Voit kokeilla vapaasti! 

Mikäli koet, että vihan ja ärsytysten tunteiden (tai minkä tunteiden tahansa) kanssa on liian tukalaa tai vaikeaa, kannattaa hakea siihen apua. Tunteet, joita ei olla niin sanotusti sallittu esimerkiksi kilttien tyttöjen ja naisten maailmassa, voi olla vaikeaa sallia. Saa opetella ja oppia uutta itsestä ja tunnemaailmasta! Saa ottaa askelia omaa hyvinvointia ja kokonaisvaltaista terveyttä kohti!

Mikäli kaipaat kehotyöskentelyn kaltaista tukea tunteidesi ja itsetuntemuksesi kanssa, olet lämpimästi tervetullut ottamaan askelia minun seurassani! Kuljen mielelläni tätä matkaa yhdessä! Voit laittaa viestiä, niin katsotaan mikä palveluistani tukisi sinua siinä parhaiten.

Mitä minun tähänkertaiseen ärsytys- ja vihaprosessiini tulikaan, minun talossani määrää tästä lähtien taas minä ja Pihka, niin suloinen ja ihana koira kuin onkaan, saa tottua talon sääntöihin. :) Kun arvostaa omia rajojaan ja antaa itselle sen tilan, mitä hyvinvointiinsa tarvitsee, on yhteiselo ihmisten ja eläinten kanssa sitäkin antoisampaa!

Ihanaa viikkoa! Ja kaikkea hyvää tähän vuoteen 2024!
Lämmöllä, Aila